kotona

Miehen kanssa mietittiin.

Kuinka onkaan hyvä tulla kotiin,
jossa kaikki on turvallista ja tuttua.

Voi jättää ulko-ovelle kaiken sen
mitä vaatii tämä nykyinen meno

olla jotain muuta,
kuin onkaan.

Kotona voi olla,
ihan se,
mikä onkaan.

Ei enempää.

Sitä se on,
se luottamus,
se rakkaus,
se avioliitto.

kuvassa hitunen
rakkaan ystävän
joulukortista.

on ihana,
että on ihmisiä,
jotka tekevät käsillään,
sitä mitä osaavat.

lahjoja

Voi kun olisi kädentaitoja tehdä persoonallisia lahjoja ystävilleen ja läheisilleen. Voisi kutoa, askarrella, sahata, höylätä, maalata ja värkätä mitä enemmän omannäköisiä lahjoja. Samalla kun tekisi, voisi ajatella lahjan saajaa. Ehkä voisi löytyä jotain oikein helpposti tehtyä (miten ihania blogeja käsintekevillä onkaan) , mutta epäilen että tämän pajan itsekritiikki pitäisi kaiken itsetekemän visusti omana tietonaan - onhan aikoinaan itse virkkaamana patalapusta muotoutunut ensin pipo ja yhtäkkiä pussukka, ja lopulta taisi sekin jäädä kesken.

Lapsena lahjojen ostaminen oli mukavaa. Rahaa saattoi olla kymmenen tai kaksikymmentä markkaa, joten lahjat eivät kovin arvokkaita voineet olla. Linja-autolla matkasimme siskon ja ystävien kanssa kaupunkiin ostoksille, kiertelimme pieniä liikkeitä, varovasti toisiltamme muka tietämättä ostimme lahjoja toisillemme. Jännitys budjettiin sopivista löydöistä ja salaisuuden pitämisestä oli joulun odotusta parhaimmillaan.

Mutta miten tänään? Mitä lahjaksi ja kenelle, kaupan hyllyltä. Siskon pienet pojat saavat lahjansa, ja ehkä ovat niitä helpoimpia hankittavia. Pieni poika ilahtuu vähemmänkin arvokkaasta lahjasta -näin ainakin äitinsä väittää .....

Minä en haluaisi ostaa mitää turhaa, enkä turhanpäiväisyyksiä. Mitä siis ihmiselle, jolla on jo kaikkea?

Minua ainakin ahdistaa, jos PITÄÄ löytää jokin lahja. Minä pidän löydöistä, jotka tulevat eteen ja tuovat heti mieleen ystävän tai läheisen. Ehkäpä olisi aika opetella hankkimaan joulu- ja syntymäpäivä lahjoja läpi vuoden, niin välttyisi liialliselta ruuhkalta ja stressiltä.

Minä en juurikaan jaksa nyt stressata lahjoilla. Pienten poikien lahjat on jo hallinnassa, miehellekin jotain pientä hankkittuna ja ystävälle olenkin ilmoittanut, että oma lahjani tulee perille vasta tulevana vuonna. Ensi viikonloppuna valmistuu lähimpien lahjat, arabialaisia maustekakkuja ja muutakin makeaa.

Sellainen lahja on mukava antaa, jonka löytäessään on itsekin ilahtunut. Ehkä silloin ystävyyden, läheisyyden ja rakkauden tunne välittyy myös saajallekin.

puhelimia, avaimia ja jääkaappipakastin

Palelee. Istun tässä koulunpenkillä, ja sormet on kohmeessa. Tuntuisi jotenkin riittävän, että jääkaappipakastin-volkkarilla ajellessa palelee -mutta että vielä sisälläkin palelee.

Aamulla kiltti mies haki minulle auton valmiiksi etupihalle lämpiämään hetkeksi ennen kouluun lähtöä. Kaunis teko. Tosin huomasin, että miehen talon/auton/verstaan avaimet olivat jääneet etupenkillä - ja senkin vasta saavuttuani koululle. Samalla huomasin tietenkin sen, että oma puhelimeni oli jäänyt kotiin. Että niin. Mies pysyy kiltisti kotona, ja kaikki ne työtarjouspuhelut jäävät tänään vastaamatta.

Motivaatio tunnilla istumiseen ei ole kovin korkealla. Suoritamme tietokoneenkäyttäjän a-tutkintoa, ja oma excel-osuuteni on jo suoritettu. Joten tässä sitten takapenkillä pelailen, facebookeilen, blogeilen... onkohan tämä nyt kovin aikuista käytöstä? Ei.

Mietin nyt tässä, mitä aikuista tekemistä keksisin.... ehkä alan sittenkin seuraamaan opetusta.

tiimi

mikäminustakinisonatulee- kurssilla kuuntelin aamupäivän luentoa tiimeistä, tiimin ja ryhmän muodostumisesta, tiimin jäsenten erilaisuudesta. Hienoja teorioita ja powerpoint-esityksiä.

Kokemukseni tiimityöstä on lähinnä sellainen, kun taannoinen vanhankansan aristokraattinen esimies yritti vaikuttaa trendikkäältä ja käytti puheissaa "tiimityöskentelyä" muiden kaupallisten termien lisäksi. Mitään uutta ei tietenkään työtavoissa tullut, vanha tapa johtaa -vain uusi trendikäs nimi: tiimi.

Samainen johtaja kun sanoi, ettei työpaikan tarvitse olla mikään HappyFamily. No, sitä se ei ollutkaan - väsyksiin saakka.

Kyselin luennoitsijalta, onko hän koskaan ollut toimivassa tiimissä, vai onko tämä hänelle vain teoriaa. Vastaus oli epäselvä, joten epäilen ettei hyviä tiimikokemuksia tainnut olla. Eikä kyllä muillakaan ryhmän jäsenistä, kovin takkuista tuntui olevan. Joten ehken ole jäänyt näistä tiimeistä kovinkaan paljoa vaille.

Minä ehkä mieluummin puhuisin ryhmästä, ja sen dynamiikasta. Tietenkin oma kokemukseni tiimistä on ollut vain sanan helinää, voihan se olla, että jossakin tiimi toimii hyvin ja tuottoisasti. hu-huu ......?

kipakoita sanoja ja pakkasta

Ihana, kipakka pakkanen. Pakkanen on yhtä kipakka kuin emäntä, joka nostatti verenpaineitaan autonsa huoltoliikkeen kanssa. Yhtäkkiä se, mikä takuuseen oli painaen kirjoitettu -ei olisikaan pitänyt paikkansa: sen osan korjaaminen, joka olisi kuulunut takuun piiriin, kustannuksiltaan olisi sysätty asiakkaalle. Kiltti mieheni soitti asiasta ensin - ja oli liian kiltti. (Onpas ihana mies, kiltti mies) Mutta rouva oli pari päivää autossa paleltuaan (lisälämmitin ei toimi, kylmää .....) kipakasti soitti uudemman kerran - ja sai korjauksen takuun piiriin.

Hiukan siinä joulumieli kärsi, ja ehkä olisi parempi, ettei tonttu olisi kovin silloin kurkistellut. Minä olen hyvinkin ärsyyntynyt siitä, jos asiakasta yritetään viilata linssiin eikä häntä oteta tosissaan. Miksihän se usein onkin näin juuri autoon liittyvissä asioissa?

Herättelin joulumieltä kynttilällä, joululauluilla ja pullan leivonnalla sekä joulukorttien kirjoittamisella. Minä kun en osaa -tai siis lähinnä jaksa- askarrella joulukortteja, ostin palvelukodin asukkaiden tekemiä kortteja. Ei ehkä ihan niin viimeisen päälle viilattuja, mutta ainakin innolla tehtyjä. Mitäs niistä, pienistä liimatahroista siellä ja täällä.

Tietenkin kortit ja postimerkit loppuivat kesken, joten pääsin iltakävelylle pakkassäähän. Oikeastaan nautin pakkasen kylmyydestä poskillani, eihän minua muuten palellut. Postin pitkä jonokaan ei harmittanut, löysinpä ystävälle makoisan lahjan postitettavaksi. Apteekista d-vitamiinia, sen annostuksen olen lisännyt 40 mikrogrammaan päivässä -tuntuu, että se hiukan auttaa tässä pimeässä talvessa. Miehen lämmittämä sauna ja raikas karpalomehu juomaksi.

Ihan mukava päivä, maanantaiksi.